Suomalaisten salainen sota Palestiinassa 1948

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomalaisten_salainen_sota_palestiinassa_1948_99591.html#media=99482

Keväällä 1948 Israelin siionisteja vieraili Suomessa tarkoituksenaan kerätä varoja pian perustettavan Israelin valtion armeijaa varten. Samalla tiedusteltiin vapaaehtoisia taistelemaan juutalaisten rinnalla arabien odotetun vastarinnan vuoksi. Värvääminen oli salaista, sillä se oli vastoin Suomen lakia.

Dina Wert oli yksi Suomeen 1948 tulleista siionistiaktiiveista, jotka hakivat apua suunnitteilla olevan juutalaisvaltion tueksi. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän muistelee, miten suomalaiset halusivat auttaa, myös ne, jotka eivät olleet juutalaisia. Suomessa oli sodan jäljiltä paljon käyttämätöntä sotamateriaalia, jota ei kuitenkaan saanut myydä ilman Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian lupaa. Kansanedustajana ja ministerinäkin toiminut Hertta Kuusinen totesi Wertille, että mikäli se hänestä riippuu, apua tullaan antamaan.

Värväämisen tuloksena Suomesta lähti kaksikymmentäkahdeksan nuorukaista, joukossa myös nuoria naisia, vapaaehtoisiksi taistelijoiksi brittien hallitseman Palestiinan alueelle. Taistelijoiden joukko oli kansainvälistä, sillä värväämistä oli tehty ympäri maailmaa.

Julkisuuteen annettiin kuva, että nuoret olivat lähteneet maatalousleirille Ruotsiin, jossa heistä koulutettaisiin maanviljelijöitä. Huvudstadsbladet kirjoitti jutun aiheesta ja julkaisi sivullaan kuvan ”maatalousleirille” lähtevistä nuorukaisista.

Suomen vapaaehtoisten tie taistelurintamalle kulki kylläkin Ruotsin kautta. Ruotsissamahalit, vapaaehtoiset taistelijat harjoittelivat. Sieltä heidät kuljetettiin Italiaan, josta lopulliseen määränpäähän Tel Aviviin. Aseet tulivat muun muassa Tsekkoslovakiasta. Sotilaallinen koulutus jatkui Brittien hallitseman Palestiinan alueella ja se sisälsi muun muassa eri aselajien tuntemusta.

Suomesta lähteneillä taistelijoilla valtaosalla oli jo taistelukokemusta Suomen sodasta Neuvostoliittoa vastaan.
Sodan alkuvaihe oli vaikea, sillä maasta poistuneet brittisotilaat olivat jättäneet raskaan aseistuksen arabien haltuun, kun taas juutalaisten rinnalla taistelevien oli selviydyttävä kevyemmällä varustuksella. Toisaalta taistelukokemuksella saatettiin korvata vähäisempää aseistusta. Vaikka mahaleille oli jäänyt sotakokemuksesta lämpimiäkin muistoja, sota oli kuitenkin sotaa, josta väistämättä seurasi pelkoa ja vaikeita haavoittumisia.

Suomesta vapaaehtoisina lähteneet muistelevat Israelin armeijaa vuosikymmeniä myöhemmin kuitenkin myönteisesti. Etuudet olivat hyvät ja taistelijoiden elinolosuhteet oli pyritty järjestämään mahdollisimman laadukkaiksi. Toisaalta myös suomalaisista oli jäänyt hyvä käsitys.

”Tunteeni Suomea kohtaan ovat lämpimät. Suomalaiset ovat niin vaiteliaita ja rauhallisia ja voivat tappaa ilman tunteenpurkauksia tuosta vaan”, Dina Wert kertoo haastattelussa.

Teksti: Sirpa Jegorow